Arcalis RPG

Aatelinen. Kuuluu Sunstonen sukuun. Perhe on tunnettu suuresta linnastaan vuorten juurella ja vuoressa sijaitsevista kultakaivoksista. Arcaliksen satamassa näkyy myös perheen omistukseen kuuluvia kauppalaivoja.

Helena edustaa perhettään kuninkaan hovissa ja puhuu välillä isänsä puolesta tärkeissä asioissa ja järjestää hyväntekeväisyys tapahtumia suvunsa nimeen. Helena on myös Arcaliksen kultaseppien killan edustaja hovissa ja edustaa killan mestarien tapahtumassa satunnaisesti.

Helena asuu päämääräisesti Arcaliksessai kuninkaan linnan läheisyydessä kaupunkikartanossa palvelijoidensa kanssa. Viettää satunnaisesti aikaa myös perheen sukukartanossa, joka on viikon matkan päästä kuninkaan linnasta. [Pinterest]

Hovissa Helena tunnetaan turhamaisena perfektionistina, joka saa nautintonsa tuomalla esiin muiden epätäydellisyydet. Helenalla on terävä kieli ja hän rakastaa juoruja. Helena on kuitenkin sen verran hienovarainen ja hillitty, että hänen uhrinsa ovat usein aseettomia. Helenaa pidetään myös ylpeänä ja kylmänä. Etenkin mahdollisen kosijoiden suhteen Helena on hyvinkin häijy. Romanttisissa aikeissa lähestyvien olisi hyvä olla täydellisiä - kukaan ei vielä ole ollut tarpeeksi täydellinen.

Helenassa on myös lämmin puoli. Se lämmin puoli lukee iltaisin romanttisia kirjoja posket punoittaen, irrottelee välillä hovin tanssijaisissa etiketin sallimissa rajoissa, hemmottelee lemmikkikoiraansa ja nauraa ystäviensä kanssa. Lämmin puoli voi myös roihahtaa tuliseksi. Helenalla on hyvin lyhyt pinna ja tuo loukkaantuu helposti ja on erittäin pitkävihainen. Helena yleensä hillitsee itsensä muiden aatelisten keskellä, mutta joskus tuon hillitty pinta rakoilee hieman. Palvelijoiden ja perheensä seurassa Helena ei pidättele itseään.

Vaikka seurapiireissä hän on ansainnut vähän pelonsekaista kunnioitusta tuomitsevilla katseillaan ja perheensä statuksella, ei Helenaa ajatella kovinkaan älykkäänä. Tämä ei ehkä täysin pidä paikkaansa. Helena on älykäs, mutta hänet on kasvatettu olemaan sivussa kauniina ja edustavana, ehkä jonain päivänä keinona saada hyviä avioliitto, jolla vahvistaa sukua. Helena ei ole ikinä yrittänyt olla muuta, eikä hän ole pitkään aikaan toivonutkaan mitään muuta. Helena näkee haaveilun seikkailuista ja romantiikasta lapsellisena ja ajattelee itseään järkevänä, käytännöllisenä aikuisena. Ainoa mistä hän nykyään haaveilee on oma kartano puutarhalla - ja puoliso, joka on tarpeeksi säyseä, että antaa naisen olla rauhassa omissa puuhissaan.

Täydellisenä Helena ei kuitenkaan itseään nää, vaikka antaakin itsestään helposti sellaisen kuvan. Lapsena koettu kiusaaminen ja huhut Helenan syntyperästä ovat tehneet naisesta epävarman. Hän tuntee olonsa isoksi ja kömpelöksi ja vertailee itseään helposti muihin naisiin. Osittain tuon ilkeys on myös suojakeino, kun osoittaa mikä muissa on vikana kukaan ei välttämättä huomaa mikä Helenassa on vikana.



Helena on pitkä ja hoikka. Raajat ja sormet ovat pitkiä ja kapeita. Fyysisesti Helena on hyvin heikko, mutta nainen kantaa itseään hyvin ryhdikkäästi ja katselematta paljon maahan. Pitkien jalkojensa takia Helena kävelee hyvin nopeasti ja tuon henkivartijoilla on usein vaikeuksia pysyä naisen tahdissa mukana. Iho on pitkä ja kalpea. Naisen olkapäillä ja kasvoilla on haaleita pisamia, mitä nainen yrittää parhaansa mukaan pitää mahdollisimman vaaleina erilaisilla voiteilla. Siniset silmät ovat yleensä pistävät ja tuomitsevat, jopa vähän häijyt ja naisen imelä hymy ei koskaan leviä silmiin asti.

Helenan hiukset ovat hänen ainoa ylpeyden aiheensa. Vaaleat kiharat yltävät naisen ristiselkään asti ja Helena huolehtii hiuksistaan melkein uskonnollisesti. Naisella harvoin näkee huonoa hiuspäivää ja hiuksissa on vieno kukkatuoksu Helenan hiusöljyjen takia. Kostea sää saa kuitenkin kiharat villiintymään ja muuttumaan pörröiseksi, jolloin Helena joutuu pitämään kutrejaan tiukalla lettikampauksella ja on yleensä tavallista äkäisempi.

Helenan pukeutuminen on hyvin näyttävää. Hänen lempimateriaalejaan on silkki ja kylmemmillä säillä paksu sametti. Helenan mekkoihin on aina käytetty paljon kangasta, jotta on saatu luotua ylimääräisiä laskoksia, pitkäsuisia hihoja ja hulmuavaa helmaa ja ne ovat usein koristeltu jokaista saumaa myöten. Mekot ovat luotu mukavuuden sijaan enemmän statussymboleiksi, näyttö siitä kuinka paljon Sunstonen vesalla on rahaa laittaa kankaaseen. Värimaailma mekoissa useimmiten useimmiten keveitä pastelleja. Helena käyttää myös ainoastaan kullasta valmistettuja koruja. Koruja naisella on yleensä paljon. Kultakorujen lisäksi Helena pitää myös helmistä.

Helena käyttää myös paljon erilaisia huntuja, jotka joskus pituudeltaan laahaavat melkein maata. Aurinkoisina päivinä ulkona liikkuessaan Helenalla on melkein aina kasvojen ylitse vedetty harsomainen huntu suojaamaan tuon vaaleaa ihoa auringolta - ja estämään pisamien tummumisen.




Jos Helenalta itseltään kysyisi, hänen elämänsä ensimmäinen trategia oli syntyä suurikokoisena. Hän oli hyvin suurikokoinen vauva. Niin suuri itseasiassa, että raskausaika uuvutti hänen äitinsä täysin ja synnytys vei tuolta hengen. Suurikokoisesta vauvasta kasvoi palvelijoiden rakastama herkkä, pullea pikkutyttö, joka oli aina muita ikäisiään tyttöjä pidempi ja suurempi. Lapsena se ei Helenaa haitannut. Vaikka kuollut äiti jättikin oudon tyhjän tunteen rintaan ja isä ja veli olivat etäisiä, Helena viihtyi palvelijoiden ja näiden lapsien seurassa. Hän haaveili seikkailuista, aneli isäänsä, että tuo ottaisi tytön mukaansa perheen kauppalaivoille, mutta vain vanhempi veli otettiin matkoille mukaan. Helena löysi seikkailunsa pakenemalla etikettiopettajaansa metsään ja etsimällä sukukartanosta salaisuuksia, joita hän ei koskaan löytänyt.

Kun Helena oli 12 hänen isänsä tuli siihen tulokseen, että tytön käytös oli sopimatonta heidän suvulleen ja Helena lähetettiin kuninkaan hoviin Helenan serkkujen perheen luo, jotta tuo saisi parempaa opetusta ja viettäisi aikaa muiden aatelislasten kanssa palvelijoiden sijaan. Muut aatelislapset huomasivat heti, että Helena oli erilainen ja kiusasivat toista armotta tuon koosta ja ulkonäöstä. Jostain alkoi myös levitä huhuja, että Helenan äidillä olisi ollut suhde johonkin rahvaaseen mieheen ja sen takia Helena oli niin kömpelö ja kummallinen. Helena näki perhettään ja vanhoja ystäviään hyvin vähän.

Hiljalleen Helena alkoi muuttua. Hän kävi kotikartanossaan vain juhlapäivinä. Aluksi hän tuli kotiin aina kiitollisena siitä, että sai olla kotonaan ja itki isälleen, ettei hän kestänyt palata takaisin pääkaupunkiin. Sitten tuo lakkasi itkemästä, mutta näytti hyvin surkealta ja vältteli vanhoja ystäviään. Lopulta Helena alkoi kotiin tullessaan valittamaan, että miksi hän ei voinut viettää juhlapäiviä serkkujensa luona, kun vuoren juurella oleva kartano oli kylmä ja tylsä, eikä hän enää katsonut vanhoja ystäviään silmiin ja puhutteli noita kuin aateliset puhuttelevat palvelijoita.

Täysi-ikäisenä Helena asettui hoviin siihen asemaan, mihin isä oli hänet halunnut. Hän oli sukunsa edustaja tärkeissä tapahtumissa ja puhui välillä hovin virkatilaisuuksissa sen, mitä hänen isänsä käski hänen sanoa. Sen lisäksi Helena järjesti hyväntekeväisyysjuhlia suvun mainetta edistääkseen. Isä oli niin tyytyväinen Helenaan, että osti tuolle kaupunkikartanon Arcaliksesta ja järjesti Helenalle ihan oman työn; Helenasta tuli myös Arcaliksen kultaseppien killan edustaja ja suojelija. Hänen työtehtävänsä olivat kuitenkin edelleen vain edustaa ja näyttää kauniilta kultaseppien tekemissä koruissa ja joskus kertoa killan mestarien toiveita hovin virkamiehille. Helena oli tyytyväinen elämäänsä, vaikka joutuikin häpeämään omaa, nolostuttavaa käytöstään lapsena.

Helena sai kuitenkin aivan uuden syyn hävetä, kun kotikartanosta tulevat juorut alkoivat levitä hovissa.Helena näki veljeään vain harvoin, tuo oli perijänä saanut kontolleen perheen kultakaivosten päänsäryn; kuinka kulta saatiin turvassa Arcalikseen ja sieltä perheen kauppalaivoihin. Veljellä oli aina kiire ja niin oli Helenallakin. Hovissa alkoi kuitenkin levitä juoru, että Helenan isoveljellä olisi suhde, jota isä ei hyväksynyt. Helena tiesi isän ja veljen välien kiristyneen, mutta ei uskonut tilanteen johtavan mihinkään. Hovin juorutessa Helena pyöritteli silmiään typerälle veljelleen. Ehkä tuokin joskus kasvaisi aikuiseksi ja valitsisi perheen kunnian typerän rakastajan sijaan.

Sitten oli Helenan isän syntymäpäivät. Helena ja hänen veljensä viettivät juhlan heidän kotikartanossa, vaikka Helena yrittikin saada isää tulemaan hoviin juhlimaan. Kukaan ei tiedä mitä kartanossa tapahtui, mutta Helenan veli ilmestyi Arcaliksen satamaan ja kokosi hiljaisuudessa miehistön ja otti yhden perheen pienimmistä kauppalaivoista. Kaksi kuukautta veljen lähdön jälkeen Helena ilmestyi takaisin pääkaupunkiin. Helena selitti uteliaille, että kaikki oli kuin ennenkin, isä oli vain huonossa kunnossa, mutta paranisi piakoin. Veli oli lähtenyt vain reissulle ja tulisi pian takaisin. Kaikki oli hyvin.

Mutta oliko kaikki todella hyvin? Hovissa liikkuu huhuja, että isä ja poika olisivat tapelleet, ja että Helenan veli olisi valinnut rakkaansa ja karannut tämän kanssa. Jos vanhin lapsi on poissa ja Helenan isä pian kuolemassa, tarkoittaisi se sitä, että Helena on perijä. Perijän tehtävään Helenahan ei ole ollenkaan sopiva. Perheen pään on pidettävä perheen varat ja omaisuus turvassa ja tehtävä kovia päätöksiä, ymmärrettävä mitä kullan kuljettaminen on laivalla ja karavaanilla ahneiden ryöstäjien läpi. Helenaa pidetään liian herkkänä ja kokemattomana, eikä tuolla ole paljoa valtaa hovissa sukunsa nimen lisäksi. Voisiko joku kävellä hänen ylitseen? Vai voisiko joku muu saada osan perheen rahoista? Mitä jos juorut olisivat totta ja Helenan äidillä olisi ollut suhde? Periäjätär on myös naimaton.

Nykyään missä Helena tuntee usein painavan tunteen rinnassaan herätessään ja rukoilee, että hänen isänsä paranee tai veli ilmestyy takaisin.

-Pääasiassa kasvissyöjä ja hovin lääkärit ovat sitä mieltä, että naisen satunnaisesti kärsimä huimaus johtuu siitä. Helena ei myöskään kovin mielellään syö lämmintä ruokaa, eläisi mielellään pelkillä sokeroiduilla kukilla, teellä ja kekseillä. Muutama vanhempi palvelija pitää naisen kuitenkin ojennuksessa.

-Omistaa valkoisen, pitkäkarvaisen koiran nimeltä Bidou kutsumanimeltään lempeästi Bidi. Bidi on 5 vuotias uros, säkäkorkeudeltaan 40cm ja yhtä siniveristä verta kuin emäntänsä, ellei jopa vieläkin aatelisempi. Bidin isoisoisä oli silloisen kuninkaan metsästyskoira. Bidi on enemmän rakastaja kuin tappelija, joskin se suojelee emäntäänsä oravilta ja linnuilta urhoollisesti. Ainoa milloin Bidin taistelijaluonne herää on kynsien leikkuun ja pesun aikaan.

-Harrastaa kirjontaa ja harpun soittoa.